Tää mummi on ollut vähän kiireinen, mukamas.On ollut töitä, lätkämatsin katsomista, tallilla käymistä jne. Mutta parasta on, että ehdin viime viikollakin taas käydä katsomassa mummin omaa mussukkaa kaksi kertaa. On se vaan niin sulonen pieni nyyti. Näyttää vaan nyt jo siltä, että siinä pojassa on potkua kerrakseen.

Sitä on kummasti jo itse unohtanut, kuinka nopeasti nuo pikkuiset kasvavat ja muuttuvat koko olemukseltaan. Tää pikkujäbä on niin isänsä näköinen, mutta ainakin tässä vaiheessa omaa äitinsä temperamentin - onnea vaan koko perheelle ;). Kyllä se vaan totta on, että kun oma tytär saa lapsen, niin sitä itsekin palaa niin usein niinhin vauvamuistoihin, kun omat lapset olivat pieniä ja viattomia. Ja erittäin mielelläni jaa omia kokemuksiani tyttären perheelle, mikäli niitä kysyvät - tyrkyttämään en ala. 

Nää kaksi seuraavaa kuvaa kertovat kaiken, tää on sitä mummin onnea - mummin onni on myös papan onnen tunteet. 

 

Ja mummin ja papan syliin mahtuu se ihan näinä päivinä syntyvä rakkaan keskimmäisen tyttäremme pieni vauvakin - nää sylit ovat täynnä rakkautta <3

 

Voi kuinka sitä osaa kaivatakin niin paljon tuota ihanaa pikkumiestä. Meidän piti mennä jo sunnuntaina uudestaan katsomaan mummin kultaa, mutta kun sairastuin flunssaan, niin en tokikaan lähtenyt tartuttamaan sitä muille. Mutta se harmitti minua niin paljon...

Onneksi tyttäreni on joka päivä laittanut pikkumiehestä kuvia, niin on edes niin nähnyt jäbän. Ja kyllä täytyy myöntää sekin juttu, että kauhean paljon jo oottelen sen toisen pikkumiehen syntymistä. Siinä sitä sitten mummilla puuhaa riittää. Huomenna vihdoin kuitenkin pääsen pitämään sylissäni tuota ihanaa vauvan tuoksuista pikku nyyttiä. Ja tokihan se on yhtä mukavaa myös nähdä tyttäreni ja vävyni :)

 

 

 

 

Mitäpä mummi miettii näin aamutuimaan? No, tänään on kuuluisa AY-liittojen mielenilmaus hallituksen mielivaltaisia ja vain ns. matalapalkka-aloihin koskevia leikkauksia vastaan. Ja kyllä, tämä mummi on valmiina kuin partiolainen osallistumaan mielenilmaukseen, vaikka pitäisikin sitten kävellä kilometrejä. Miksikö näin? Siksi, että työskentelen itse hoitoalalla ja tuloni putoaisivat selvästi ja siksi, että myös läheisiäni työskentelee alalla, joita leikkaukset koskisivat.

Toinen syy, miksi haluan olla ilmaisemassa kantaani on, että haluan lastenlapsilleni edes yrittää olla luomassa omalta osaltani Suomea, joka olisi oikeudenmukainen eikä muutamien päättäjien sanelema pakkovaltio. Suomea, jossa arvostettaisiin myös perusduunarien työtä ja sitä, että monet ihmiset työskentelevät sellaisina aikoina kuin ns. "normi" työntekijät viettävät perheineen yhteistä aikaa - sunnuntait, joulut, uudet vuodet, juhannukset. Suomea, joka edes säilyttämällä haittakorvauksen sunnuntaityöstä osottaisi, että kyllä, te teette tärkeää työtä ja teille kuuluu pieni korvaus siitä...

Onneksi on vielä aikaa, ennen kuin mummin murut ovat siinä iässä, että joutuvat miettimään maailman murheita. Haluan heidän varttuvan onnellisina ja turvallisesti vanhempiensa ja sukulaisestensa hellässä huomassa. Haluan myös opettaa heille ihmisyyttä - muiden arvostamista ja kunnioittamista rotuun, uskontoon, ihonväriin tai aatteisiin katsomatta ! 

 

Voi sitä onnentunnetta, mikä minut valtasi kun ensimmäistä kertaa näin tyttärenpoikani. Pääsimme sunnuntaina 13.9.15 katsomaan ensimmäistä kertaa jäbää ja hän valloitti sekä minun että mieheni ja tyttäriemme sydämet. Pappa ja tädit ovat yhtä hurmioituneita uudesta perheenjäsenestä kuin minä. Se hetki, kun otin jäbän kädestä kiinni ja pidimme toisiamme hetken niin, oli sanoinkuvaamaton...

Pienokainen pääsi vanhempineen kotiin synnäriltä eilen ja meillä oli mieheni kanssa suuri ilo ja kunnia käydä heti samana iltana katsomassa jäbää ja pidellä suloista ja ihanan vauvantuoksuista nyyttiä sylissämme. 

12.9.2015 klo. 23.05 syntyi tähän maailmaan ensimmäinen lapsenlapseni - suloinen poikavauva, 3860 g ja 50 cm pelkkää rakkautta... Maailmaan tulo ei ollut ihan helpoimmasta päästä ja ihailen valtavan suuresti tytärtäni, joka miehensä upealla tuella ja osaavien kätilöiden avustuksella sai tämän suloisuuden maailmaan. Tätä syntymäpäivää emme tule mieheni kanssa unohtamaan siitäkään syystä, että samana päivänä vietimme 18v. hääpäiväämme.
Tervetuloa maailmaan mummin rakas pikkuinen. Meillä on paljon  hienoja hetkiä edessä.