Voi kuinka sitä osaa kaivatakin niin paljon tuota ihanaa pikkumiestä. Meidän piti mennä jo sunnuntaina uudestaan katsomaan mummin kultaa, mutta kun sairastuin flunssaan, niin en tokikaan lähtenyt tartuttamaan sitä muille. Mutta se harmitti minua niin paljon...

Onneksi tyttäreni on joka päivä laittanut pikkumiehestä kuvia, niin on edes niin nähnyt jäbän. Ja kyllä täytyy myöntää sekin juttu, että kauhean paljon jo oottelen sen toisen pikkumiehen syntymistä. Siinä sitä sitten mummilla puuhaa riittää. Huomenna vihdoin kuitenkin pääsen pitämään sylissäni tuota ihanaa vauvan tuoksuista pikku nyyttiä. Ja tokihan se on yhtä mukavaa myös nähdä tyttäreni ja vävyni :)